Samara astutettiin eilen Vonilla, vaikkei kumpikaan vielä virallisesti olekaan siitoskäytössä. Kävipä nimittäin niin erikoisesti, että muuan saksalainen harrastaja ihastui Voniin DeviantArtin kuvan kautta ja tahtoi oriista ehdottomasti varsan -niinpä sitten teimme pienen poikkeuksen ja tarjosimme hänelle mahdollisuutta saada tilausvarsan kun kerta niin kovasti tahtoi. Samalla myöskin hänen täykkäritammansa tulee tapaamaan Vonia -jos totta puhutaan, niin minua kutkuttaa millainen hevonen syntyy kun risteyttää teken ja täykkärin. Innolla siis odottelemme, ja lupaan näyttää varsan kuvan teille heti kun se vain syntyy ja kuvia lähetetään!

Arki on pyörinyt täällä nyt varsin sujuvasti. Eilen oli Vecnon ensimmäiset kotikisat matkaratsastuksessa, mutta osallistujia oli harmittavan vähän: Molempiin lähtöihin tuli vain kolme osallistujaa, eikä ollut meille enää edes yllätys että Siina vei taas voiton kun luokkakokokin oli noin pieni.
    Siinasta puheen ollen, huomasin erään sydäntä kylmäävän jutun kun aloin rakentamaan tulevan varsan sukutaulua: Willem BRA esiintyy pienokaisen suvussa kahdesti, ja sen mukana saman tien myöskin Jambantroe ja May Iacint kys. oriin vanhempina. Onneksi tämä päällekkäisyys on vasta neljännessä polvessa, joten luotan siihen että se nyt tuskin kamalasti haittaa ja jos haittaakin niin harmi ei ylety kovasti odotettuun ykkösvarsaan asti. Ahaltekejen kanssa tämä vain on harmittava totuus, että kun puhutaan pitkistä suvuista niin vähäisestä sisäsiitoksesta ei meinaa päästä eroon. Parin nimen verran se on minusta ok jossakin suvun kauemmissa polvissa, mutta jos alle kolmannessa polvessa on samoja nimiä tai koko suku koostuu oikeastaan samoista hevosista -sitten kyllä katson jo pikkaisen kieroon. Onneksi linjasiitokseen en ole vielä törmännyt.

Nyt iltapäivällä saavuttiin vihdoinkin takaisin kotitallille reissultamme Presta Racing Centeriin. Kävimme nimittäin viemässä Siinan sinne tapaamaan uutta sulhoaan Mishaa-voitte lukeakin neitosen sivuilta, miten se yllätti meidät. No, ehkä laukkataustallakin on vaikutuksensa siihen, että tamma saapui reilusti ennen muita maaliin heti ensimmäisissä matkaratsastuskisoissaan... Te jotka olette kisanneet tai muuten olleet mukana matkaratsastustoiminnassa, niin tiedätte kyllä että kyllä se aika paljon tarkoittaa että suhteellisen vähän treenattu ex-juoksija voittaa muut reilusti ekayrityksellä! Siina nyt kyllä onkin sellainen teräsnainen eli ei vähällä luovuta, maaliinkin kyllä tuli ihan läpikotaisin hikisenä ja sen verran raukeana, että antoi kylmäkiskoisen luonteensa väistyä siksi aikaa kun sai ihanan viileää vettä niskaansa ja paljon paijjauksia ja kehuja. Tietenkin heti sen jälkeen rva. I don't give a shit muuttui samanlaiseksi välinpitämättömäksi ja kylmäksi kuin aina.
Emme me siis usein pelkän yhden voiton perusteella, tai oikeastaan noin vähällä kisanäytöllä päästä hevosia jalostukseen, mutta minusta Siinan suoritus kyllä todisti tamman olevan täydellinen, periksiantamaton kilpakaveri. Vaikka luonteeltaan se ei olekaan mikään sosiaalinen, niin rehellisempää ja motivoituneempaa tekeä ette ole vielä nähneetkään. (Paitsi jos pojasta polvi paranee, no siksihän me Siina astutettiinkin.)

Prestasta tarttui mukaan myöskin uusi asukas, Silva PA. Tappurainen pikkutamma on oikein kiva lisä pieneen hevosmääräämme, ja innolla odotetaan että nähdään mitä siitäkin kasvaa. Molemmat vanhemmat ovat laukkahevosia, ja Silva saattaa itsekin suunnata radoille -toisaalta verenperinnöstä saattaa olla hyötyä myös ratsupuolella.
-Artum